Aurinko paistaa vaahteran läpi ehkä kauniimmin kuin ikinä ennen ja erakoituminen tuntuu hyvältä ensimmäistä kertaa vuosiin. En tiedä onko se hyvä vai huono, ei se auta omien ajatusten työstämisessä yhtään enempää kun sosiaalinen elämäkään. Odotan asioiden muuttumista tai jatkumista ehkä jopa liian kiihkeästi. Huomaa, että ihmiset on nyt jo surumielisempiä vaikka syksy on vasta näin aluillaan. Saan mahdollisesti vuokraheposen syyskuussa, ja odotan jo innolla että pääsen kokeilemaan sitä.
Taas löysin itteni satuttamasta itteeni
darroissani, vainoissani, kroonisissa vaiheissani
