Kun ymmärtää väärin kaiken näkemänsä

Viimekshän sä näit musta pelkän varjon. Konna - Synninpäästö

Vika ei oo meissä, vaan meidän päihteissä

On vähän rankkaa yrittää jaksaa pysytellä missään mukana, mutta eipä se tunnu haittaavan. Oli ainakin onnistunut lauantai-ilta.. Kaipaan niitä päiviä ja hetkiä, kun saa vaan olla eikä tarvii stressata mitään ylimäärästä. Joillekkin ihmisille tuntuu olevan harvinaisen vaikeeta käsittää itsestäänselviä asioita.

Hiljaisuus on ikuisuutta

En jaksa enää yrittää löytää sanoja tälle kaaokselle. Taas tuli huomattua, kuinka nopeasti monikin asia voi mennä rikki. Mä tunnen sun, sun, sun, teidän kaikkien tuskan joka solullani. Omalla tavallani.  Julma-Henri - Liian pienet ft. Joska

Olo ku ois haudattu elävältä

Varo vaan, me tullaan sunkin himaan. Turhauttaa ja kyllästyttää, tuntuu että kaikki on jotenkin niin ennalta arvattavaa. Kaikki menee loppujen lopuks kuitenkin aina oikein, niinkun pitää. Rakkaus - Syvää unta

Elämä on henkistä judoa

Mä voisin olla sulle tänään maailmanloppu. Se mikä on tärkein lähtee pois, loput karkotan itse. Kelasin viellä aamulla että on ihan ok lähtee pyöräileen 6:30.

Koivuniemen Herrat - Musta Mieli ft. Adebizi & Konna

Naapurin noidalla on Ikean luuta

 Kauniita valoja. Musiikkia, ystäviä ja mä pienen pääni sisällä. Syksy.

 

 

 

Sata sireenii soittaa syksyn sävelii

Viimeaikoina on ollut oikein mukavaa, on tapahtunu paljon kaikkia kivoja juttuja. Ainoo asia mikä häiritsee, on se, että Haave saattaa lähteä takasin Kuhmoisiin... Asioiden tajuaminen on pelottavaa.

Niillä on lupa tappaa ja avaimet sun kotiin

Puntala on ohi, ja olen edelleenkin elossa luullakseni. Loputtomasti muovikanistereita, telttoja, ihmisiä. Oksennus polvessa, sateen ropina teltan katossa, salamat yötaivaalla. Kaunista.

Vilttiketju Altavastaaja - Valtavalta

Matkalla uniin

Huomenna mun terapeuttini tulee takaisin, tätä on odotettu :)
'Aina pitää olla jotain mihin voi edes yrittää uskoo'

Kävely on kaatumist tuurilla

                           

En oikeen tiedä mitä mun pitäis sanoa. Ainakin sen verran että joskus on parempi olla ihan hiljaa ja kuunnella. Vaikka sitten itteensä.

Ajassa harhailen enkä voi perille löytää

Viimeyönä juoksin jalkapohjani verille. Hukkasin taas ainoastaan itseni. Silittelin tatuointisi läpi. Ja kaikki silti niin turhaan. Ehkä vielä joskus pystymme kääntymään poispäin toisistamme ?  

Löysin myös astetta vanhemman kuvan : D

                                       
                                       Hannibal & Joku Roti Mafia - Viimiset Päivät

Henkistä disharmoniaa

Tässäpä vähän juhannusta. Enpä muista milloin viimeks olis ollu näin vitun paska fiilis.

Huutakaa lisää, ette ole yksin mitään

"Listaa asioita sekalaisessa järjestyksessä, jotka tuottavat hyvää mieltä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen,, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä jos hänen bloginsa on julkinen)"

Sain haasteen täältä ja kiitän haasteesta (:

1. Kahvi ja tupakka. Niitä vaan ei voiteta.

2. Musiikki.

3. Joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa keskustelu ja seura ylipäätään.

4. Lämpimässä sateessa kävely.

5. Hevosten kanssa touhuilu.

6. Kirjoittaminen.

7. Valokuvaus.

8. Liikkuminen.

9. Pysähtyminen.

10. Oleminen

Haasteen annan seuraaville: tämä, tämä ja tämä

Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa

Pääkin taitaa räjähtää. Mun pettämätön logiikkani on muuttunut kaikkea muuta kun pettämättömäksi. Oon huomannut, miten ihan  kaikki on alkaneet muuttua. Tai sitten oon vaan alkanu kiinnittämään siihen huomiota. Haluaisin oppia unohtaaan kaiken. Kaikki ne valheet joita ihmiset suoltaa päivittäin, kaikki ne turhat tunteet, jokaisen ahdistuksen.

En oo tän kesän aikana saanut vielä mitään aikaseks, mutta en sen enempää tuhonnutkaan asioita. Oon hengaillut aikalailla päivittäin Mirkan kanssa, ja nähnyt kyllä paljon muitakin kavereita. Koittanut edistää hyvinvointia ja vähentää ahdistumista, siinä naurettavasti epäonnistuneena.

 Ja p.s. olis kiva jos joku huutelis, että mistä ihmiset haluais mun tarinoivan?

Oikee annos auttaa sitä turtuun

Nyt tuntuu siltä ettei tunnu miltään. Kaikki asiat ja ihmiset humisee mun pääni ympärillä ja oon vihanen ja surullinen. Ja tätä oon ihan oikeesti kaivannut, vaikkei se ehkä positiivista olekkaan. Hassua.
Sä voisit olla mulle se syy jaksaa huomisiin. Sä et ehkä usko, kuinka paljon mä haluaisin. On vaikeeta yrittää uskoo johonkin, minkä tietää kuitenkin olevan pelkkää harhaa ja kuvitelmaa. Pitää jatkaa uskomista. Valehtelu on muuttunut taas helpommaksi.

Tälä hetkellä ainoo asia, jota haluan ja toivon, ja johon jopa uskon, on se että saan nähdä Haaveen pian. Vaikeeta käsittää, miten jotain eläintä voi olla näin kova ikävä. Se on oikeesti ehkä ainoa asia, minkä paluuseen enää uskon.

Mielet autiot ja ihmisrauniot

Onko kaikki nyt oikeesti kuolleita? Vai oonko se vaan minä? Tää kaikki on vaan niin turhaa.

Tupakka on loppu. Se loppuu aina. Se on järjestelykysymys.

Rahakin on loppu. Sitä harvemmin edes on.

Haluan humalan. Voin unohtaa ja unohtua.

Päästä pois näistä tyhjistä katseista, lupauksista, jopa puheista.

Aina pitäis olla jossain muualla. Tehdä jotain hienoo ja kehittävää.Ehkä viellä joskus.

On turha luovuttaa

Samaan aikaan kun palaat todellisuuteen, miljoonat sillat sortuvat ja ovet sulkeutuvat

Se on jännää miettiä, kuinka viha ruokkii monia ihmisiä pysymään elossa. Positiivisella tavalla. Sitten joskus kun mulla on rahaa, lähden jonkun kanssa junalla jonnekkin missä en oo ikinä ollut. Ja siellä jossain rauhotun ja tutustun uusiin ihmisiin, kierrän kaikki kadut ja näen maailman valosampana kun aikoihin. Siellä kellään ei oo asiat hyvin, mutta silti kaikki on onnellisia. Niillä on toisensa.

http://www.youtube.com/watch?v=UUAdwpLG1MI&feature=my_liked_videos&list=LLN5pJb2jCiFI3bOuOEGGC3A

Eikä yksikään meistä ole vapaa ennenkö kaikki ovat.

 Pääsin taas pois ahdistuksesta. Siitä on syytä olla ylpee. Oon kauheen huolissani monista ihmisistä. Tuntuu että kaikki on muuttuneet ja vajonneet jollakin tapaa alemmaksi, vaikka samoja ihmisiähän ne vielä on. Silti pelottaa. Mutta omapa on kaikkien elämä, ja mä tiedän olevani viimesin ihminen kuka haluaa puuttua kenenkään touhuihin. Ja sitä paitsi, ei se kiinnosta, vaikka se onkin surullista. Vihaan sitä kun ihmiset yrittää koko ajan rajottaa toisiaan. Käskee ja määräilee. Jopa kaverit. Se on ahdistavaa. Nyt ei oo laittaa mitään kuvia, kun tikku on hukassa.



http://www.youtube.com/watch?v=fJHfSmFlFXA&feature=related

Vielä ne kehtaa väittää että kaikki on ok

Asiat on muuttunut mukaviks. Oon tajunnu tässä ihan pienessä ajassa että elämä on oikeesti just sellasta millasta siitä ite tekee. Koko alkuviikon tuntu siltä, että voisin vaikka lyödä nyrkin seinästä läpi, mutta sitten vaihdoin perspektiiviä asioiden kelailussa ja tajusin että kaikki on oikeesti hyvin. Ja kaikista paras tilanne tuntuu olevan se, kun ei ajattele mitään. Sen tilan saavuttaminen ei sit tunnu olevankaan ihan niin helppoo. Mutta kesän läsnäolo auttaa.
Käytiin eilen Kristan kanssa Pispalassa ettimässä kauniita asioita ja ihmisiä, ja jopa löydettiinkin niitä. Tuli aika kovat nostalgiat, kun ei sielläpäin oo tullu viimeaikoina pahemmin pyörittyä. Oli muutenki aika erikoinen ilta ja me tuhottiin mun vappujuomat.

Heräämäs siihen et ittensä kuristaa

Miks keväät on aina niin vitun sekavia? Eri tavalla sekavia kun kesät ja syksyt. Negatiivisemmin sekavia mutta silti positiivisia. Tai ehkä muutun ite vaan aina sekavaks. Ei voi tietää.

Mulla on ollut ikävä vesilätäköitä ja sumua. Sadetta.

Herään öisin siihen että mumisen jotain sekavia, en enää tunnista sitä, mikä on tapahtunut unessa ja mikä todellisuudessa. Aika hämärää.

Aurinkoa etsimässä

Hassua. Oon ollu pitkälti sitä mieltä, että blogit kuuluu niille näyttämisenhalusille ihmisille, joilla on joku käsittämätön tarve saada levittää omat asiansa muiden tietosuuteen, leijua sillä, kuinka hienot kengät ne on ostaneet tai kuinka hyvänmakusen kakun ovat leiponeet. No, nyt oon kuitenkin ite kirjottamassa tätä, ja taas huomaan että koskaan ei saisi sanoo ei koskaan.

Tää mun blogini tulee käsittelemään kaikenlaisia sekalaisia asioita tästä maailmasta, joita mun pääni sisällä nyt sattuukaan liikkuun. Asioita, jotka mulle on tärkeitä edes jossainmäärin. Ja kuvia. Kirjotan tänne lähinnä omksi ilokseni, mutta jos jotakuta sattuu mun ajatukset kiinostamaan, lukeminen on suotavaa.

Mulla on hyvin ailahtelevainen inspiraatio, ja tän yllättävän sunnuntai-inspiraation takia mä tan bloginkin taisin aloittaa. Joskus mun päästäni puskis tekstiä jatkuvalla sytöllä, toisinaan on pitkiä aikoja, kun lyö koko ajan ihan tyhjää.