Tekis mieli omat ja toisten ranteet viiltää

Katot mua kalpeena jäin muistiisi aaveena

Maailma keväistyy huikeeta vauhtia ja huomaan itekin herääväni pikkuhiljaa tästä omasta horroksestani

 

Mieli hajos kun mietti sitä

Oon ihan liian kyllästynyt. Mulla on ikävä sitä mieletöntä raikkauden ja vapauden tunnetta, joka säkenoi ennen lävitsemme. Naivisti luulin oikeasti, ettei se loppuisi koskaan, vaikka salaa mielessäni tiesin ja pelkäsin sen loppuvan. Mutta kaikki loppuu, niinkun sekin. Loppua seuraa aina tasanen harmaa mössö. 

Vaikka me ollaankin koko ajan kauempana ja kauempana toisistamme, mä oon kaivannut meidän aikoja jollain tasolla. Sehän oli vaan leikkiä. Tehtiin kaikkee sitä mitä isot tyhmät lapset tekee. Riideltiinkin samalla tavalla. Hävettää myöntää mutta mulla on ollut ikävä sua.