Pääsin taas pois ahdistuksesta. Siitä on syytä olla ylpee. Oon kauheen huolissani monista ihmisistä. Tuntuu että kaikki on muuttuneet ja vajonneet jollakin tapaa alemmaksi, vaikka samoja ihmisiähän ne vielä on. Silti pelottaa. Mutta omapa on kaikkien elämä, ja mä tiedän olevani viimesin ihminen kuka haluaa puuttua kenenkään touhuihin. Ja sitä paitsi, ei se kiinnosta, vaikka se onkin surullista. Vihaan sitä kun ihmiset yrittää koko ajan rajottaa toisiaan. Käskee ja määräilee. Jopa kaverit. Se on ahdistavaa. Nyt ei oo laittaa mitään kuvia, kun tikku on hukassa.
http://www.youtube.com/watch?v=fJHfSmFlFXA&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti