Oon ihan liian kyllästynyt. Mulla on ikävä sitä mieletöntä raikkauden ja vapauden tunnetta, joka säkenoi ennen lävitsemme. Naivisti luulin oikeasti, ettei se loppuisi koskaan, vaikka salaa mielessäni tiesin ja pelkäsin sen loppuvan. Mutta kaikki loppuu, niinkun sekin. Loppua seuraa aina tasanen harmaa mössö.
Vaikka me ollaankin koko ajan kauempana ja kauempana toisistamme, mä oon kaivannut meidän aikoja jollain tasolla. Sehän oli vaan leikkiä. Tehtiin kaikkee sitä mitä isot tyhmät lapset tekee. Riideltiinkin samalla tavalla. Hävettää myöntää mutta mulla on ollut ikävä sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti