Kai mä elän ja olen. Ehkä. Haluisin olla vaan joku pieni hiukkanen joka saa tarkkailla maailmaa salaa ja rauhassa. Jonka olemassa oloa ei edes muistettaisi. Tää on taas semmonen päivä että kaikki maailman inhottavimmat ihmiset hyökkää kulman takaa ja haluaa jotain. Ette te mua saa. Haluun paeta.
Ja vaikka me ei enää koskaan tanssittaisi kaksin pimeydessä, lupaathan mulle ettet enää säikäytä samalla tavalla. Vaikka eihän mikään oo tahallista. Ne kaikki sanat joilla me viillellään toisiamme huomaamatta, huomaten vasta jälkeenpäin. Kaikkein vaikeinta on antaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti