Oikee annos auttaa sitä turtuun

Nyt tuntuu siltä ettei tunnu miltään. Kaikki asiat ja ihmiset humisee mun pääni ympärillä ja oon vihanen ja surullinen. Ja tätä oon ihan oikeesti kaivannut, vaikkei se ehkä positiivista olekkaan. Hassua.
Sä voisit olla mulle se syy jaksaa huomisiin. Sä et ehkä usko, kuinka paljon mä haluaisin. On vaikeeta yrittää uskoo johonkin, minkä tietää kuitenkin olevan pelkkää harhaa ja kuvitelmaa. Pitää jatkaa uskomista. Valehtelu on muuttunut taas helpommaksi.

Tälä hetkellä ainoo asia, jota haluan ja toivon, ja johon jopa uskon, on se että saan nähdä Haaveen pian. Vaikeeta käsittää, miten jotain eläintä voi olla näin kova ikävä. Se on oikeesti ehkä ainoa asia, minkä paluuseen enää uskon.