Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa

Pääkin taitaa räjähtää. Mun pettämätön logiikkani on muuttunut kaikkea muuta kun pettämättömäksi. Oon huomannut, miten ihan  kaikki on alkaneet muuttua. Tai sitten oon vaan alkanu kiinnittämään siihen huomiota. Haluaisin oppia unohtaaan kaiken. Kaikki ne valheet joita ihmiset suoltaa päivittäin, kaikki ne turhat tunteet, jokaisen ahdistuksen.

En oo tän kesän aikana saanut vielä mitään aikaseks, mutta en sen enempää tuhonnutkaan asioita. Oon hengaillut aikalailla päivittäin Mirkan kanssa, ja nähnyt kyllä paljon muitakin kavereita. Koittanut edistää hyvinvointia ja vähentää ahdistumista, siinä naurettavasti epäonnistuneena.

 Ja p.s. olis kiva jos joku huutelis, että mistä ihmiset haluais mun tarinoivan?